Etusivu Kartta Reittikuvaus Historia Uitto Luonto Yhteystiedot
KIIMAJOEN MELONTAREITIN LUONTOA

Älä säikähdä, jos aivan kanoottisi vierestä lähtee lentoon äänekkäin siiveniskuin joutsen. Kiimajoen reitillä pesii laulujoutsenia.

Koskikara on virtaavien , talvellakin avoimena pysyvien pienvesistöjen lintu.

Piirros Yrjö Makkonen.

Kuovi.

Piirros Yrjö Makkonen.

Kurki.

Piirros Yrjö Makkonen.

Niinikoski on saanut nimensä rannoilla kasvavan niinipuun eli metsälehmuksen mukaan. Niini on puusta saatavan kuidun nimi. Siitä tehtiin entisaikaan köysiä. Nykyisin niintä näkee pääasiassa koristetarkoituksissa ja kukkien sidonnassa.

Kuva tulee pian.
Koskien vesiperhosfauna on pitkälti erikoistunutta, monet lajit voivat elää kehitysvaiheensa koskien kiviin kiinnittyneinä. Isommille koskille on tyypillistä veden voimakas virtaus, joka kuljettaa mukanaan esim. vesiperhosten ravinnokseen käyttämiä pienempiä eliöitä, joita jotkin vesiperhoset pyydystävät virrasta. Eräillä lajeilla on tätä varten rakennettuna erilaisia pyydysverkkoja (esim. Hydropsychidae). Toiset lajit (esim. Rhyacophilidae) ryömivät toukkana koskien kivipinnoilla syöden mm. mäkärien toukkia.

Hydropsyche Angustipennis - tummaseulakas

Ote alustavasta tutkimuksesta Aitolahden ja Teiskon isoimpien virtavesien koskikohtien vesiperhosista (Trichoptera), jonka tekijöitä ovat Ilari Rasimus, Jukka Salmela & Juha Salokannel

Rhyacophila Nubila - virtavainokas

Ahven

Hauki

Kuha
Lahna
Made
Muikku
Särki
Säyne
Siika
Ranta-alpi
Rantakukka
Jokileinikki
Sormisara
Vanamo
Nuokkuhelmikkä
Kevätpiippo
Ketunleipä eli käenkaali
Hies- ja rauduskoivu
Harmaa- ja tervaleppä
Metsälehmus
Lehmuksen levinneisyys